Tuesday, July 20, 2010

Ilosaaren mega-fun keskitysleiri 2010

 Jälleen kerran Joensuun tunnetuimmilta vuosittaisilta sikailujuhlilta kesäfestivaaleilta selviytyneenä, voi tuijottaa peilistä omiin krapulaisiin silmiinsä ja kysyä, alkaisiko ehkä ensi vuonna olemaan liian vanha tämänkaltaisille koetuksille; Niin keho ja mieli kun ovat koetuksella tämän vähintään kolme vuorokautta kestävän henkisen ja psyykkisen rappiotilan armoilla. Voisi myös kysyä itseltään, onko todella tervehenkistä maksaa 75 euroa festarilipusta, puhumattakaan leirintäalue ym. -maksuista, kun bändejä ehti näkemään kokonaisuudessaan vain neljä kappaletta ja epäterveellisiä harrastuksia voisi suorittaa halvemmalla myös oman kodin suojissa.

...Mutta mitä vittua, aivan helvetin hauskaahan siellä oli tänäkin vuonna, ja epäilemättä samat "virheet" tulee toistettua ensi vuonnakin.

Katatonia synkisteli Ylex-teltassa perusmukavaan malliin. En ole hirveästi jaksanut uusinta levyä kuunnella (varmaan "ihan jees", mutta muutaman kuuntelukerran perusteella vähän liikaa nyky-ruotsiheviä omaan makuuni) mutta kai tämä on vähän sellainen allekirjoittaneen ikioma Eppu Normaalit jota tulee keikalle mentyä katsomaan ihan vanhasta tottumuksesta, ja siitä mielenkiinnosta, onko Jonas vieläkään keksinyt saksien funktiota. Ei ole, Jonas näyttää vieläkin Cousin It:iltä.


Jonas Renkse valmistautumassa keikkaan.

Lauantain toinen kokonaisuudessaan tsekkailtu ulkolainen bändi oli Bad Religion. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kuin todistin tätä 30-vuotista taivaltaan juhlistavaa jenkkipunkin pioneeria elävänä. Ja oikein mainioltahan se kuulostikin. Hittejä kuultiin koko miehen iän kattavalta elinkaarelta, ja vaikka setti tuntui tietenkin vähän turhan pitkältä tämänkaltaisen musiikin kohdalla, niin annetaan nyt kuitenkin anteeksi, mitäs turhaan tiivistämään ja jättämään tärkeitä kappaleita setistä pois. Mutta hei Greg, missä Into The Unknow:n aikoinaan hurjan suosion saavuttaneet klassikkobiisit..?


I want to believe.

Omalla kohdallani helvetillisellä krapulalla ja yllättävällä Rax-reissulla sekä Joensuun keskustorilla koetulla yhteentörmäyksellä minulle hailaavan spurgun kanssa käynnistynyt sunnuntai toi Telttalavalle (oliko siellä edes tuon nimistä lavaa?) Belgian ehkä tunnetuimman lahjan synkälle hardcorelle. Kyseessä oli siis Rise And Fall, joka nähtiin suomen kamaralla edellisen kerran muutama vuosi sitten klubikiertueella. Tämänkaltainen festariympäristö ei kyllä oikeen soveltunut bändille, soundit puuroutuivat välillä niin pahasti että oli vaikea ottaa selkoa siitä mikä biisi oli menossa ja yleisökin tuntui olevan vähän liian krapulainen lähteäkseen täysillä mukaan menoon ja meininkiin. Ja olisihan sitä biisivalinnoissakin ollut hieman parantamisen varaa, itse olisin toivonut vähemmän sitä hidastelua ja enemmän nopeita biisejä. Mutta olenkin viiden sekunnin keskittymiskyvyn omaava urpo, eli eiköhän tuosta keikasta varsinkin uudet R&F-fanit saaneet enemmänkin irti. Kuultiinpa keikalla muuten ihan uusikin biisi, jonka bändi ilmeisesti soitti ihan ensimmäistä kertaa livenä. Jee! Mutta toivottavasti Rise And Fall nähdään (lähi)tulevaisuudessa uudelleenkin Suomessa, ja mieluiten ihan klubikeikalla (kiertueella).

Faith No More aiheutti itsessäni etukäteen ristiriitaisia tunteita. Varmasti 16-vuotiaana erikoisnuorena olisin virtsannut timanteilla koristettua hunajaista spermaa ympäri pitäjien, jos olisin kuullut uutiset Faith No Moresta esiintymässä Ilosaarirockissa. Mutta nyt olen 25-vuotias, lyhythiuksinen "mies", ja aika on ajanut k. bändin suurimman fanituksen ohi. Onhan se edelleenkin "ihan hyvä bändi", mutta esimerkiksi edelliskesäiset comeback-keikat Helsingissä ja Ruisrockissa skippasin ilman sen kummempaa hampaidenkiristelyä, lähinnä karseiden lipunhintojen vuoksi. Mutta kyllähän FNM:ää oli nyt pakko raahautua katsomaan itse festivaalialueelta pois lämpimän valmissangrian nauitskelun ääreltä, kun kerran vielä inhimillisissä mittapuissa liikkuvan Ilosaarilipun hinnalla niin pääsi tekemään.

Noh, totta kai heti ensimmäiset sekunnit herättivät sen finninaamaisen pitkätukan sisälläni (myös päihteillä voi olla osuutta asiaan), ja täytyi myöntää itselleni että nautin keikasta. Hittiä hitin perään ja Mike Patton oli trademark-kreisi. Sain myös sellaisen käsityksen, että tuskin Faith No Moren comeback-keikoista enää vähään aikaan päästään nauttimaan. Ja ihan hyvä kai niin.


OMG MIKE PATTON SÄ OOT NIIN GREISI JA TAITEELLINEN!!!11 SÄ VAAN MEET JA TEET MITÄ HUVITTAA

Sellaista tarjosi Joensuu tänävuonna, siis lähinnä musiikin osalta. Mistään mielipuolisista leirintäaluesekoiluista en nyt jaksa sen kummemmin kirjoitellakaan. Ensi vuonna sit uudestaan, jos mitään yhtäkkistä henkistä edistystä ei allekirjoittaneelle ole tapahtunut.

Post-Ilosaari playlist:
Integrity - The Blackest Curse
End Of A Year - You Are Beneath Me
Immortal Technique - Revolutionary + vol. 2 + 3rd World
Hüsker Dü - New Day Rising
Juustoranut
Kämpästä poistumattomuus, varjoihmiset silmäkulmissa jne.

Thursday, July 15, 2010

Kvelertak

Viimeaikojen kovin yllättäjä iski jostain norjan synkistä, savuavien kirkonraunioiden täyttämistä vuonoista. Onhan se pitkään jo tiedetty että Norjasta tulee ajoittain muutakin hyvää musiikkia kuin black metallia, ja tästä bändistä löytyy myös elementtejä siitä vaikka tyylipuhtaasta mustasta metallista ollaan kaukana. Kvelertakia voisi kuvailla hardcoren, (punk)rockin ja metallin välimuodoksi, ja ensimmäisenä itselleni tuli mieleen länsinaapurimme Ninen vanhempi materiaali. Ninen viimeisin kokopitkä oli jotain todella kuuntelukelvotonta paskaa, joten ehkä tässä voisi olla seuraava skandinavian hevipunk-kuningas?

Ninen lisäksi mieleen tulee paikoitellen niinikään skandinaaviset Entombed (tottakai) ja Breach, kuin myös uudet rokkaavammat hardcorebändit kuten Doomriders ja Gallows. Ja kuten jo alussa tuli mainittua, on mukana elementtejä myös norjan tärkeimmästä vientituotteestakin, vieraileepa ekalla raidalla Taake-yhtyeen iloinen nokkamies Høst. Kuitenkaan mistään ärsyttävän itsetietoisesta eri genrejen sekametelisopasta ei ole kyse, vaan Kvelertak kuulostaa juuri siltä miltä sen pitääkin kuulostaa.

Tässä on ainakin allekirjoittaneelle ehdoton hellepäivien soundtrack. Ai niin, ja Kvelertak tarkoittaa "kuristusotetta", kuinka vitun siistiä? Eikä tässä vielä kaikki, levyn on tuottanut Convergesta tuttu Kurt Ballou ja kansitaiteesta vastaa Baronessin John Baizley.

Ja levyhän löytyy jopa spotifystä: Kvelertak – Kvelertak

15072010

Tämä on Tim Isokiven musiikkiblogi.

Playlist:
Kvelertak - S/T
Doomriders - Darkness Come Alive
Cage - Depart From Me
Kyuss - Welcome To The Sky Valley
Heikki Kuula - Bläcksuami