Kvelertak

Viimeaikojen kovin yllättäjä iski jostain norjan synkistä, savuavien kirkonraunioiden täyttämistä vuonoista. Onhan se pitkään jo tiedetty että Norjasta tulee ajoittain muutakin hyvää musiikkia kuin black metallia, ja tästä bändistä löytyy myös elementtejä siitä vaikka tyylipuhtaasta mustasta metallista ollaan kaukana. Kvelertakia voisi kuvailla hardcoren, (punk)rockin ja metallin välimuodoksi, ja ensimmäisenä itselleni tuli mieleen länsinaapurimme Ninen vanhempi materiaali. Ninen viimeisin kokopitkä oli jotain todella kuuntelukelvotonta paskaa, joten ehkä tässä voisi olla seuraava skandinavian hevipunk-kuningas?

Ninen lisäksi mieleen tulee paikoitellen niinikään skandinaaviset Entombed (tottakai) ja Breach, kuin myös uudet rokkaavammat hardcorebändit kuten Doomriders ja Gallows. Ja kuten jo alussa tuli mainittua, on mukana elementtejä myös norjan tärkeimmästä vientituotteestakin, vieraileepa ekalla raidalla Taake-yhtyeen iloinen nokkamies Høst. Kuitenkaan mistään ärsyttävän itsetietoisesta eri genrejen sekametelisopasta ei ole kyse, vaan Kvelertak kuulostaa juuri siltä miltä sen pitääkin kuulostaa.

Tässä on ainakin allekirjoittaneelle ehdoton hellepäivien soundtrack. Ai niin, ja Kvelertak tarkoittaa "kuristusotetta", kuinka vitun siistiä? Eikä tässä vielä kaikki, levyn on tuottanut Convergesta tuttu Kurt Ballou ja kansitaiteesta vastaa Baronessin John Baizley.

Ja levyhän löytyy jopa spotifystä: Kvelertak – Kvelertak